EU:n nuorisostrategiapeli ‑työpaja

EU:n nuorisostrategiapeli on Lahden kaupungin nuorisopalvelu DramaLabin kehittämä konsepti. Sen [...]

Sessio oli noin kolmen tunnin mittainen työpaja, joka sisälsi johdannon aiheeseen nuorisostrategiaa esittelevien julisteiden avulla, noin kahden tunnin pelaamisen sekä lyhyen keskusteluosuuden pelin jälkeen.

Konsepti vaikutti sellaisenaan hyvältä harjoitukselta nuorisostrategian arvoihin tutustumiseen ja sopivalta kyseiseen tilanteeseen. Eteneminen oli selkeää ja hahmot oli suunniteltu hyvin. Menetelmästä kuitenkin puuttui varsinaisia pelimekaniikkoja. Päätimme lisätä siihen omia pelillistämiselementtejä, jotta tarinan kulku olisi sujuvampaa, sekä yksinkertaisen roolipelaamisesta tutun noppamekaniikan, jonka avulla pelaajien tekemät valinnat ja hahmojen taidot vaikuttaisivat aidosti lopputulokseen.

Menetelmätestauksessamme jokaisen tehtävän lopussa pelaajat heittivät noppaa nähdäkseen, mikä heidän tekemänsä valinnan lopputulos oli ja miten se edisti hahmon matkaa kohti hänen tavoitteitaan. Samalla tarkistettiin, oliko hahmolla taitoihin tai henkilökohtaisiin elämän esteisiin perustuvia positiivisia tai negatiivisia vaikutteita noppatulokseen. Fasilitaattori kertoi tämän jälkeen keskustelun, ideoiden, valintojen ja noppatuloksen pohjalta, miten tilanne ratkeaa – kuten pöytäroolipelissä. Jos noppatulos epäonnistui, fasilitaattori esitti tarinankerronnan avulla vaihtoehtoja siitä, mitä hahmo voisi tehdä seuraavaksi ja millaisiin toimiin hän voisi ryhtyä, jos kyse olisi todellisesta elämästä. Tarkoituksena ei ollut ajaa hahmoja toivottomaan tilanteeseen huonojen nopanheittojen vuoksi.

Pelin lopussa fasilitaattori kokosi tarinan yhteen pelin tulosten pohjalta ja kertoi, kuinka lähelle tavoitettaan hahmot pääsivät. Osallistujat saivat myös antaa hahmolleen ehdotuksia siitä, millaisia seuraavia askeleita tämä voisi ottaa elämässään. Tämän lähestymistavan ansiosta menetelmä tuntui enemmän roolipeliltä ja loi pelaajille yhteisen tarinan, johon he pystyivät aktiivisesti osallistumaan.

Tämä kokeileva oppimismenetelmä kannusti osallistujia pohtimaan nuorisostrategian tavoitteita pelihahmojen konkreettisten, tosielämästä kumpuavien tilanteiden kautta. Nuoret osallistuivat yleisesti ottaen aktiivisesti, ja vaikutti siltä, että he välittivät hahmostaan ja pelin aikana eteen tulleista tilanteista.

Palautteen perusteella työpaja oli osallistujien mielestä hauska, opettavainen ja merkityksellinen. Osallistuminen tuntui heistä helpolta, ja he kertoivat osallistuvansa mielellään vastaavanlaiseen toimintaan uudelleen.

• Osallistujat osoittivat työpajan aikana sitoutuneisuutta, innostusta ja yhteistyökykyä, ja pelin tehtävät vaikuttivat sopivan haastavilta. Sekä ohjaajan että osallistujien palautteen mukaan pelissä oli käyttäjäystävällinen käyttöliittymä sekä selkeät säännöt ja ohjeet.

• Tehtävät herättivät keskustelua erilaisista yhteiskunnallisista teemoista, kuten mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä ja sosiaalituen järjestelmistä. Osallistujat vaikuttivat olevan kiinnostuneita näistä aiheista, ja pelissä käytetyt välineet tarjosivat heille konkreettisia keinoja pohtia ja käsitellä niitä.

• Peliin lisätty noppajärjestelmä oli hyvä tapa tuoda mukaan pelillistetty elementti ja se sitoutti osallistujia entistä enemmän. Noppajärjestelmä toi peliin myös merkittävää tarinankerronnallista arvoa ja kannusti pelaajia luovempaan ongelmanratkaisuun.

• Jos menetelmää käytetään sellaisenaan valmiilla, julkisilla materiaaleilla ilman aktiivista fasilitointia, kokonaisuus jää hieman keskeneräiseksi. Menetelmässä on vain vähän pelillisiä toiminnallisuuksia, tehtävät ovat irrallisia toisistaan ja niistä puuttuu yhteinen punainen lanka, eikä pelaajien tekemillä valinnoilla ole varsinaisia seurauksia. Ilman aktiivista fasilitointia ja purkukeskustelua teemojen käsittely ja niihin liittyvä pohdinta saattavat jäädä pinnallisiksi.

• Ryhmän osallistujien aktiivisuudessa ja keskittymisen tasossa oli huomattavia eroja. Tätä voisi mahdollisesti tasata käyttämällä menetelmää enintään neljän hengen ryhmissä.

• Pelaajille annetut ongelmanratkaisutehtävät voitaisiin kytkeä selkeämmin käsiteltävään Euroopan nuorisotavoitteeseen – ohjaajaa tarvittiin tukemaan osallistujia siinä, että he aktiivisesti reflektoivat tekemiään valintoja suhteessa kyseiseen tavoitteeseen.

​Varmista, että pelin jälkeen varataan riittävästi aikaa purkukeskustelulle sekä ennen peliä aikaa sille, että osallistujat ehtivät tutustua aiheeseen. Fasilitaattorin tulee ohjata osallistujia reflektoimaan havaintojaan ja ideoitaan suhteessa nuorisostrategian tavoitteisiin. Muutoin pelin tehtävät ja sisällöt saattavat tuntua irrallisilta itse aihekokonaisuudesta – eli nuorisostrategian tavoitteista. Fasilitaattorin on hyvä varautua ottamaan aktiivinen rooli sekä pelin aikana että purkukeskustelussa. Edellä mainituista syistä pelin tarinallistaminen sekä osallistujien keskustelun ja reflektion tukeminen tekevät menetelmästä huomattavasti vaikuttavamman.

Hahmon luomiseen voidaan varata enemmän aikaa. Kun hahmon identiteettiä, taustaa ja elämäntilannetta kehitetään yksityiskohtaisemmin, nämä tekijät voidaan ottaa paremmin mukaan tarinaan ja tehtäviin, mikä tuo niihin lisää ulottuvuuksia. Tämä voi myös tehdä hahmoista realistisempia ja osallistujille helpommin samaistuttavia.